Pitäisi kohta nukkumaan mennä. Mun viimeisin exä tuli juttelee mulle msn, harvinaista. Kunhan juteltiin niitä näitä ja kuulumiset vaihdettiin. Ihan mukavaa. Ainut inhottava juttu siinä oli se, että aloin kelaa meidän suhdetta. Rakastin sitä jätkää helvetisti, enkä oo vieläkään päässyt yli. Ja hän jätti minut kuitenkin puoli vuotta sitten. Seurusteltiin 7 kuukautta, kunnes hän sitten jätti minut... Masennuin vitun pahasti. En oo tainnut olla ikinä niin masentunut ja alamaissa. En halunnut syödä, oksensin ulos lähes kaiken minkä onnistuin syömään. En halunnut nukkua, enkä edes pystynyt siihen. Kaikki sattui sillä hetkellä aivan vitusti ja joka kerta kun ajattelenkin sitä, mitä kävin silloin läpi...

Kaikki se sattuu saatanasti ja vetää minut alas. Itken taas. En oo ikinä itkeny kenenkään takia näin paljon... Saattanut itkeä illan tai muutaman jonkun jätkän perään, mutta kahden mun rakkauden perään oon itkeny paljon enemmän... Ja kaikista eniten tän viimeisimmän... Rakastin häntä vitusti. Hitto annoin koko sydämen sille jätkälle! Ja satutin vaan itteni pahemman kerran...

"Rakastuminen on henkinen itsemurha."

Iltaa. No, kävin siellä nuorten psykiatrisella poliklinikalla. Kunhan juteltiin mun mielialoista ja sellasesta. Sen jälkeen menin mun parasta ystävää vastaan ja olin loppu päivän hänen kanssaan. Kävin myös roolipelikerholla, vaikka en olisi yhtään jaksanut. En jaksa katsoa enää kerhonohjaaja kaverini naamaa. Hän on myös exäni ja yrittää olla läheinen ystäväni, vaikkei todellakaan ole sitä... En jaksa häntä!

Oon roolipelannu koko päivän. Aluksi pelasin Juria ja Ledaa ja nyt myöhemmin vaihdoin Kokoroon, joka on aika symppishahmo. Suloinen, arka, pieni uke. Tosin ei niin arka kuin esimerkiksi ystäväni hahmo Ryo, joka arempaa ja suloisempaa hahmoa saa hakea. Nomuttasjuuh...

Aluksi puhuin tosi paljon tänään, mutta jotenkin hiljeni taas... Ei huvittais jutella ihmisten kanssa enää, etenkään nyt kun tulin kotiin. Ropetus kuitenkin jatkuu ystäväni kanssa tässä koko ajan.

Tänään tulisi televisiosta Geishan muistelmat. Yksi suosikkielokuvia. Todella kaunis. Jätän sen kuitenkin katsomatta ja katson Täydelliset naiset ja Sinkkuelämää. Olen nähnyt Geishan muistelmat varmaan sata kertaa, ja minulla on muutenkin se DVD'nä. Se on kuitenkin ihana elokuva. En voi muuta sanoa...

Huomenia.

Tällä hetkellä on yllättävän hyvä fiilis. Tosin väsyttää vitusti. Pitäs tossa tunnin päästä lähtee nuorten psykiatriselle poliklinikalle. Ei khyl jaksais. Jäisin mieluummin kotiin ropettaa ja popittaan Rihannan Disturbiaa. Joo, sitä aloin luukuttaa ja tässä samalla oon suunnitellut uutta ficciä, josta tulee tosi hyvä, kunhan pääsen kirjoittamaan sitä. Tai voisinhan minä kirjoittaa sitä jo nyt, mutta en todellakaan julkaise ennen kuin edellistä olen julkaissut edellistä ficciäni sen 15. osaa.

Tällä hetkellä pelaan Juria ja Ledaa, ihania malliveljeksiä. Yhtiä suosikkihahmojani. Juria on ihana pelata, koska hän on pehmo, herrasmies ja parantumaton romantikko. Leda taas on menevämpi ja rakastaa seksiä...ja huutamista sen aikana. Ihania hahmoja kumpikin. Leda on DELUHIn kitaristi ja Juri on sen vocalisti. Kumpikin on aivan ihania <3 Komeita ja vielä taitavia kaiken lisäksi. DELUHI kuuluu ylivoimaisesti yhtiin suosikkibändeihini. He tekevät aika raskasta musiikkia, mutta osaavat kuitenkin yllättää. Suosikkibiisini heiltä taitaa todellakin olla FOLLOW THE FUTURE, Freedom -09 remix- ja Living Dead. Kannattaa kuunnella ^^_v

Pitäisi varmaan kohta mennä nukkumaan. No, ei sen väliä oikeastaan, koska huomenna ei ole koulua. Näytsin maikka ei ollut saanut hommattua sijaista, joten meillä on etäpäivä. Ei haittaa. Huomenna pitäisi mennä nuorten psykiatriselle poliklinikalle. No, what eva...

Oon tässä ropettanu koko päivän ja tällä hetkellä katson Da Vinci Koodia töllöstä. Kirja on paljon parempi. Rakastan Dan Brownin kirjoja <3

Puhuimme ystäväni kanssa siitä, josko vetäisimme välit poikki. Emme tee niin. No, siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Toivotaan, että tämä ei tapata meitä.

No, tässä sitten päivä hiljalleen mennyt. Kotona istunut tietokoneen ääressä. Ollaan roolipelattu ystäväni kanssa ja tänään olen pelannut Juria, Asagia, Juita ja Makia. Ihan kiva, sillä jokainen näistä hahmoista on niin erilainen ja siinä saa purkaa tuntemuksiaan jokaisen kautta. Pikkusisko on istunut suurimman osan päivästä täällä huoneessani seuranani. Ollaan juteltu musiikista ja sellaisesta, ei mitään kovin ihmeellistä. Ei kai muuta ihmeellistä...

Pitäiskö todella laittaa välit poikki?

Huomenta...

En tiiä mitä tekisin. En haluu satuttaa mun parasta ystävää ja musta tuntuu, että ois parempi, ettei me enää oltais ystäviä. Haluun olla hänen lähellä ja auttaa ja tukea ja muuta, mutta... En tiiä, kestänkö kattoo sitä, miten häneen sattuu se että mulla on vitun huono olla... Se sattuu vitusti. Hän on kuitenkin rakkain ihminen, jota mulla on, ja oikeastaan ainut, joka mulla on jäljellä. Vihaan tätä elämää...

Miksi pitää olla ystäviä?! Jos oisin täysin yksin... ei olis tällästä ongelmaa. Harkitsen taas itsemurhaa vakavasti. En jaksa enää... Oon alkanut taas itkemään. En pysty puhuu kellekään asioista. En osaa kertoa, miten paljon sattuu ja miten väsynyt oon. Ja jos yritän kertoo, kukaan ei ymmärrä... vaikka niin väittäisivät.

Tosin, vaikka todellakin katkaisin meidän ystävyyden, haluan olla paikalla... Kunhan vain olen muuttunut ja päässyt kaikesta tästä... Paitsi etten edes halua muuttua. En halua unohtaa itsemurhaa, en halua unohtaa tätä kipua... Haluan pysyä tällaisena aina!

Kieroa? On, ja tiedän sen hyvin.... ja sitten mietitään miksi minua vihataan...

Iltaa. Pitäisi mennä varmaan nukkumaan... Väsyttää perkeleesti. En haluaisi... Juon tässä viiniä ja katselen Hotel Babylonia. No juu... Voisin sanoa, että "hyvästelin" parhaan ystäväni jonkin aikaan sitten... No, ehken ihan "hyvästellyt", mutta melkein. Minusta olisi parempi, että emme olisi ystäviä. Satutan häntä liikaa. Ja samalla itseäni...

No juuh. Näin sitten parhaan ystäväni ja olin hetken hänen kanssaan. Menin häntä vastaan juna-asemalle, kun hän tuli stadista ja sitten suuntasimme heille. Sen jälkeen kun ulko-ovi suljettiin perässämme, emme sanoneet sanaakaan toisillemme. Olin noin tunnin hänen luonaan ja sitten lähdin moikkaamaan luokkalaistani, mikä oli loppujen lopuksi ihan hyvä. Sen jälkeen suuntasin kotiin...

Halusin olla yksin, enkä halua puhua kellekään. Päivän mittaan haluni viillellä on kasvanut valtavaksi. No, onneksi tupakka lievitti sitä hiukan. Katsotaan mitä illasta tulee... Saatan jopa tarttua veitseen. Harkitsen sen tekemistä. Se helpottaisi oloani. Minusta tuntuu kuin voisin teurastaa kenet tahansa tai itseni ihan ilman minkäänlaisia ongelmia. En lähde kuitenkaan yrittämään... ehkä... Itsemurha on todellakin pyörinyt tänään päässäni hyvin voimakkaasti.

Ajattelin laittaa tuohon kohta Master Of Horrorit pyörimään. Ehkä se helpottaa oloani. Katsotaan. Vedin kokonaan mp3'sen uusiksi. Aluksi lähti kaikki j-rockki pois ja tilalle tuli rockia, deathcorea ja muuta paskaa. Meikäläisen angstimusaa. Päätin kuitenkin laittaa D'tä, DespairsRayta, DELUHIa ja SCREWiä mp'lle. Nuokin bändit kuuluvat angsti-genreeni. No juuh...

Niin haluaisin ottaa sen veitsen. Pakko keksiä jotain. Tällä hetkellä järjestelen laatikoita ja käyn muistoja läpi. Kidutan itseäni muistoilla, jotka sattuvat kaikista eniten ja vetivät minut itsemurhan partaalle kun ne tapahtuivat. Olenko hullu? Taidan olla. En välitä...

Moi. Tulin äsken koulusta kotiin. Myytiin huikeet 6 linnunpönttöä ja tehtiin kukka-asetelmat, jotka saatiin sitten kotiin. Ostin myös yhden aika kivan huivin ja sain mukaan yhden linnunpöntön, joka annettaan mummille sitten joululahjaksi.

Se olo ei kadonnut mihinkään. Koko ajan oli sellanen olo, että joku seuraa ja tarkkailee. Ahdistavaa. Se tunne jatkuu vieläkin. Hitsi, en jaksaisi tehdä mitään... Pitäisi olla parhaan ystävän kanssa tänään. En tiiä jaksanko. Ja pitäis yhen luokkalaisen luona käydä illemmalla, kunhan hän tulee tallilta kotiin. En jaksais, mutta se on pakko. Käyn hakemassa yhden jutun häneltä. Helvetti, kun väsyttää vitusti. Täällä vaan istuskelen ja kuuntelen McFlyta ja Metro Stationia. Mikäs siinä...

No, saan olla tässä kumminkin hetken aikaa rauhassa, kun ystäväni on elokuvissa. Hän ilmoittelee sitten itsestään kun pääsee ulos sieltä ja katsotaan sitten mitä tehdään.

*huokaus* Vois vaan feidaa kaikki ja ottaa jonkun kirjan ja uppoutuu siihen tai alottaa leffamaratonin. Tekis mieli ihan sairaasti kattoo Master Of Horroreita. 13. tuntii puhdasta kauhuu! <3 Rakastan niitä... en nyt tiiä, voisko sanoa leffoja. Master Of Horror on 13. osanen televisiosarja, josta jokainen jakso on oma kauhutarinansa ja ne on 13:sta huippukauhu ohjaajalta. Itse omistan vain tuon ensimmäisen tuotantokauden, haluaisin kylläkin sen toisenkin, mutta en tiedä löytyykö sitä Suomesta.

Ajattelin tossa, että voisin niputtaa noita mun ficcejä vähän paremmin, niin niitä olisi mukavempi käsitellä ja siten helpompi lukea. No juu... Katotaan jaksanko.

*huokaus* Huomenta. Uusi päivä koittaa. Taas yksi huonosti nukuttu yö takana.

Äsken, kun kävin suihkussa, olin jälleen kerran saada paniikkikohtauksen. Ensin, joudun liikkumaan täysin pimeässä kämpässä ja inhoan sitä ylikaiken, koska pelkään pimeää. En oikeastaan muualla kuin kotona vain. Kotona kaikki harhakuvat ja ajatukset heräävät eloon, ei missään muualla. Kuitenkin, harhakuvat alkoivat heti vilistä silmissäni.

Sitten suihkussa se jatkui. Harhakuvat hyppivät silmille ja minut todellakin valtasi tunne, että suihkussa todellakin on joku The Grudgen Kayakon kaltainen tai vastaava... Pelkään oikeastaan suihkussa käyntiä. Siksi se onkin yleensä hyvin pikainen ja nopea suoritus. Tunne todellakin jatkui koko ajan ja sai minut ahdistumaan. Se tunne ei ole vieläkään haihtunut. Odotan jännittyneenä, milloin joku tarttuu minua kasvoista takaapäin kiinni ja vetää tyhjyyteen.

Ja tänään pitäisi todellakin mennä kouluun. No, saan faijalta kyydin, not big deal. En tiedä vain miten sitten hermoni kestävät jos olen jo heti aamusta taas näin hermoheikko. Aluksi ei ole paha. Pari tuntia omien luokkalaisten kanssa. Ihan jeesh. Meillä on rento luokka. Mutta entäs sitten kun pitäisi mennä myymään niitä hiton linnunpönttöjä? Jaa'a. Katotaan mitä siitä tulee.

Oikeasti, hyi vittu. Televisiota kun vilkasin. näytti taas, että heijastuksesta olisi näkynyt Kayako. Vihaan television heijastuksia! Vihaan muutenkin olla näin heikkohermoinen. No, osittain se on oma vikani. Rakastan kauhua. Kauhuleffoja on tullut katottua liikaa ja kauhukirjoja taas luettua.

Pitäisi mennä nukkumaan. Väsyttää... En halua! En halua mennä nukkumaan... Huomenna ois koulupäivä. Hitto, ei huvittais mennä kouluun ollenkaan. No, pakko khyl. Onneks saan faijalta kyydin aamulla, niin saan nukkua edes vähän pidempään.

Siinä se päivä sitten mennä hurahti. Makasin kotona ja datistelin. Paras ystäväni soitti hiukan ennen kahtatoista ja kysyi, voisiko tulla luokseni, koska ei jaksanut enää olla koulussa. Hän sitten tuli tänne meille ja täällä sitten oltiin.

Ropetimme ja tällä kertaa sain pelata Ikumaa ja Juita aluksi, mutta sitten vaihdoimme kohtausta, jolloinka sain itselleni Jurin, Juin, Makin ja Byoun sekä Asagin, joka on ehdoton suosikkini kaikista hahmoista, joita olen pelannut.

Ehkä se johtuu siitä, koska Asagi on suosikkibändini, D'n, vocalisti ja kaikista ihanin jiiruista, joita tiedän. Paljon ja rakastan todellakin sitä miestä... <3

Vaikka päiväni oli mukava ja nautin ystäväni seurasta ja ropettamisesta, silti minulla on huono olo. En osaa kuvailla sitä oloa. Itsemurhan ajatus pyörii koko ajan mielessäni. Kuljin koko päivän boxereissa ja ollessamme juomassa kaakaota/teetä keittiössä huomasin arvet reidessäni ja ajatukseni eksyivät veitseen. Olisin halunnut ottaa veitsen ja tehdä uusia haavoja vanhojen arpien vierelle. Tosin, niin haluaisin edelleen tehdä. En vain pääse niistä ajatuksista irti, vaikka mitä tekisin! Vaikka ropemme ovat ihania ja saan muuta ajateltavaa, ne haaveet itsemurhasta pyörivät silti alitajunnassani.

Yritin kirjoittaa tänään yhtä ficciäni. Sain kirjoitettua 9. osan loppuun, joka on ollut jo pitkään kesken, ja onnistuin kirjoittamaan muutaman lauseen 10. osaa. No, jotain sekin. Pitäisi laittaa 9. osa ystävälleni betattavaksi, jotta saisin julkaistua sen eräällä nettisivulla.

Minua väsyttää niin paljon. Haluaisin mennä nukkumaan, mutta tiedän ettei, siitä tule mitään. Taidan katsoa tuon Pelastakaa Sotamies Ryanin, joka tulee telkkarista. Kävimme myös vuokraamassa leffan ystäväni kanssa. Another Gay Movie. Aika hauska, täytyy myöntää. En usko, että ihan jokainen tykkää siitä, mutta jos American Piet on mieleen, kannattaa katsoa se.

Mutta juuh... En tiedä. Haluasin vain ottaa veitsen ja viillellä. Viime kerrasta on hiukan alle kaksi viikkoa... LIIAN KAUAN!

Heräsin juuri. Huomenta. Tekisi mieli vain nukkua lisää. *huokaus* Tekis mieli vaan nukkua, nukkua, nukkua ja nukkua. Itkemään en pysty, vaikka haluaisin. Oon tainnut itkee joskus liikaa. Joskus itkin oikeasti joka ilta. Oloni on tällä hetkellä edelleen aika tyhjä... Ei jaksaisi tehdä mitään, eikä tosin kiinnostakaan. Väsyttää ihan vietävästi, mutten kuitenkaan saa nukuttua enää. No, jaa... Sellaista se elämä joskus on.

En taida kouluunkaan enää lähteä. Meillä olisi tänään tutustuminen amiksen logistiikkalinjaan Varian Rälssitien toimipisteessä. Eilen olin autonasentajien linjaan tutustumassa, ja pidin siitä. Logistiikka ei tosin kiinnosta pätkääkään, joten turhaan mä sinne enää raahaudun... En kerkeis ku ehk puolekstoist tunniks. Ihan sama!
Huomennakin olis koulupäivä. Meijän koululla on Oskarinmarkkinat ja joudutaan menee sinne myymään. No, mä oon siellä myymässä neljästä tunnista kolme.

Kävin eilen hakemassa vuoden ensimmäiset joululahjat: pikkusiskolle ja parhaalle ystävälleni. Molempien lahjat on ihania, ja uskon, että he pitävät niistä todella. Tosin, ne eivät ole kovinkaan isoja, mutta ajatushan on tärkein, eikö niin? Joulukorttejakin pitäisi väsätä. Ei jaksaisi. Minulla on monta keskeneräistä korttia ja ei yhtään valmista vielä. Muutamat ovat melkein valmiita. Katsotaan jaksaisinko tänään tehdä niitä.

Pitäis tänään olla taas mun parhaan ystävän kanssa. Just mukavaa. Pääsee ehkä ropettaa tänään taas Ikumaa, ja mahdollisesti jotain muutakin. Riippuu saadaanko me toi eilen illalla kesken jäänyt kohtaus loppuun. Normaalisti menisin hänen luokseen koko viikonlopuksi, mutta huomisen koulupäiväni takia en ole ainakaan tänään menossa hänelle. Katsotaan sitten, miten lauantai.

En tiedä. En yksinkertaisesti tiedä. Olen todellakin aivan tyhjä! En tunne mitään. Kunhan olen vaan tyhjä kuori... Miksi näin? En tiedä!

Minulla on roolipeli menossa ystäväni kanssa ja tällä hetkellä päähahmonani on Ikuma, joka on hyvin masentunut hänen rakkaan siskonsa kuoleman takia. Ikuma ei kykene tekemään muuta kuin nukkumaan ja kaiken aikansa, mitä hän on hereillä, hän itkee.

Vaikuttaako kenties hahmoni minuun? En tiedä. Jotenkin... oikeasti tunteeton olo. Puranko kaikki tunteeni tällä hetkellä tuohon hahmoon? Se on mahdollista.

Ikuma on yksi rakkaimpia hahmojani ja hänessä onkin paljon minua. Luonteenpiirteet ja tälläiset. Muutamia hyvin radikaaleja eroja kuitenkin meillä on ja se tekee Ikumasta Ikuman ja minusta minun. Enhän voi pelata itseäni, enhän?
Tosin, suunnittelin, että Ikuma yrittäisi itsemurhaa, koska ei kestä sisarensa menetystä... Itsemurha on ajatus, josta en pääse irti. Se pyörii aina päässäni. Saatan sanoa, ettei pyöri, mutta silloin voit sanoa minulle: "Valehtelet."

Vaikka tällä hetkellä, vaikka minulla onkin todella tyhjä olo, haluaisin olla kuin Ikuma; maata koko ajan sängyssä, itkeä ja nukkua. Mielialani heittelevät liikaa, ja se on raskasta. Ehken näytä sitä, miten mielialani vaihtelee, mutta sitä se tekee. Olen aina niin väsynyt. Haluaisin vain nukkua koko ajan ja itkeä tämän pahanolon tunteen ja väsymyksen takia.

Eikö Ikuma olekin kaunis? <3