Siinä se päivä sitten mennä hurahti. Makasin kotona ja datistelin. Paras ystäväni soitti hiukan ennen kahtatoista ja kysyi, voisiko tulla luokseni, koska ei jaksanut enää olla koulussa. Hän sitten tuli tänne meille ja täällä sitten oltiin.

Ropetimme ja tällä kertaa sain pelata Ikumaa ja Juita aluksi, mutta sitten vaihdoimme kohtausta, jolloinka sain itselleni Jurin, Juin, Makin ja Byoun sekä Asagin, joka on ehdoton suosikkini kaikista hahmoista, joita olen pelannut.

Ehkä se johtuu siitä, koska Asagi on suosikkibändini, D'n, vocalisti ja kaikista ihanin jiiruista, joita tiedän. Paljon ja rakastan todellakin sitä miestä... <3

Vaikka päiväni oli mukava ja nautin ystäväni seurasta ja ropettamisesta, silti minulla on huono olo. En osaa kuvailla sitä oloa. Itsemurhan ajatus pyörii koko ajan mielessäni. Kuljin koko päivän boxereissa ja ollessamme juomassa kaakaota/teetä keittiössä huomasin arvet reidessäni ja ajatukseni eksyivät veitseen. Olisin halunnut ottaa veitsen ja tehdä uusia haavoja vanhojen arpien vierelle. Tosin, niin haluaisin edelleen tehdä. En vain pääse niistä ajatuksista irti, vaikka mitä tekisin! Vaikka ropemme ovat ihania ja saan muuta ajateltavaa, ne haaveet itsemurhasta pyörivät silti alitajunnassani.

Yritin kirjoittaa tänään yhtä ficciäni. Sain kirjoitettua 9. osan loppuun, joka on ollut jo pitkään kesken, ja onnistuin kirjoittamaan muutaman lauseen 10. osaa. No, jotain sekin. Pitäisi laittaa 9. osa ystävälleni betattavaksi, jotta saisin julkaistua sen eräällä nettisivulla.

Minua väsyttää niin paljon. Haluaisin mennä nukkumaan, mutta tiedän ettei, siitä tule mitään. Taidan katsoa tuon Pelastakaa Sotamies Ryanin, joka tulee telkkarista. Kävimme myös vuokraamassa leffan ystäväni kanssa. Another Gay Movie. Aika hauska, täytyy myöntää. En usko, että ihan jokainen tykkää siitä, mutta jos American Piet on mieleen, kannattaa katsoa se.

Mutta juuh... En tiedä. Haluasin vain ottaa veitsen ja viillellä. Viime kerrasta on hiukan alle kaksi viikkoa... LIIAN KAUAN!

Heräsin juuri. Huomenta. Tekisi mieli vain nukkua lisää. *huokaus* Tekis mieli vaan nukkua, nukkua, nukkua ja nukkua. Itkemään en pysty, vaikka haluaisin. Oon tainnut itkee joskus liikaa. Joskus itkin oikeasti joka ilta. Oloni on tällä hetkellä edelleen aika tyhjä... Ei jaksaisi tehdä mitään, eikä tosin kiinnostakaan. Väsyttää ihan vietävästi, mutten kuitenkaan saa nukuttua enää. No, jaa... Sellaista se elämä joskus on.

En taida kouluunkaan enää lähteä. Meillä olisi tänään tutustuminen amiksen logistiikkalinjaan Varian Rälssitien toimipisteessä. Eilen olin autonasentajien linjaan tutustumassa, ja pidin siitä. Logistiikka ei tosin kiinnosta pätkääkään, joten turhaan mä sinne enää raahaudun... En kerkeis ku ehk puolekstoist tunniks. Ihan sama!
Huomennakin olis koulupäivä. Meijän koululla on Oskarinmarkkinat ja joudutaan menee sinne myymään. No, mä oon siellä myymässä neljästä tunnista kolme.

Kävin eilen hakemassa vuoden ensimmäiset joululahjat: pikkusiskolle ja parhaalle ystävälleni. Molempien lahjat on ihania, ja uskon, että he pitävät niistä todella. Tosin, ne eivät ole kovinkaan isoja, mutta ajatushan on tärkein, eikö niin? Joulukorttejakin pitäisi väsätä. Ei jaksaisi. Minulla on monta keskeneräistä korttia ja ei yhtään valmista vielä. Muutamat ovat melkein valmiita. Katsotaan jaksaisinko tänään tehdä niitä.

Pitäis tänään olla taas mun parhaan ystävän kanssa. Just mukavaa. Pääsee ehkä ropettaa tänään taas Ikumaa, ja mahdollisesti jotain muutakin. Riippuu saadaanko me toi eilen illalla kesken jäänyt kohtaus loppuun. Normaalisti menisin hänen luokseen koko viikonlopuksi, mutta huomisen koulupäiväni takia en ole ainakaan tänään menossa hänelle. Katsotaan sitten, miten lauantai.

En tiedä. En yksinkertaisesti tiedä. Olen todellakin aivan tyhjä! En tunne mitään. Kunhan olen vaan tyhjä kuori... Miksi näin? En tiedä!

Minulla on roolipeli menossa ystäväni kanssa ja tällä hetkellä päähahmonani on Ikuma, joka on hyvin masentunut hänen rakkaan siskonsa kuoleman takia. Ikuma ei kykene tekemään muuta kuin nukkumaan ja kaiken aikansa, mitä hän on hereillä, hän itkee.

Vaikuttaako kenties hahmoni minuun? En tiedä. Jotenkin... oikeasti tunteeton olo. Puranko kaikki tunteeni tällä hetkellä tuohon hahmoon? Se on mahdollista.

Ikuma on yksi rakkaimpia hahmojani ja hänessä onkin paljon minua. Luonteenpiirteet ja tälläiset. Muutamia hyvin radikaaleja eroja kuitenkin meillä on ja se tekee Ikumasta Ikuman ja minusta minun. Enhän voi pelata itseäni, enhän?
Tosin, suunnittelin, että Ikuma yrittäisi itsemurhaa, koska ei kestä sisarensa menetystä... Itsemurha on ajatus, josta en pääse irti. Se pyörii aina päässäni. Saatan sanoa, ettei pyöri, mutta silloin voit sanoa minulle: "Valehtelet."

Vaikka tällä hetkellä, vaikka minulla onkin todella tyhjä olo, haluaisin olla kuin Ikuma; maata koko ajan sängyssä, itkeä ja nukkua. Mielialani heittelevät liikaa, ja se on raskasta. Ehken näytä sitä, miten mielialani vaihtelee, mutta sitä se tekee. Olen aina niin väsynyt. Haluaisin vain nukkua koko ajan ja itkeä tämän pahanolon tunteen ja väsymyksen takia.

Eikö Ikuma olekin kaunis? <3