En voi olla katsomatta noita kauniita kasvoja <3

Ikuma <3

Yksin... Olenko yksin? En tiedä. Tuntuu siltä. Kaikki sanovat, etten ikinä ole yksin, mutta he eivät ymmärrä. Voivatko he olla tukenani jos en osaa sanoa heille miten voin? Voivatko he luottaa minuun jos valehtelen koko ajan? Eivät! He eivät ymmärrä. En halua ketään lähelleni. Haluan ihmiset pois ympäriltäni! Haluan vain unohtaa... Haluan vain hukuttautua tyhjyyteen ja surkeuteen. Olla yksin, rauhassa ja velloa itsesäälissä...

Kukaan, joka ei ole kokenut näitä asioita, ei voi ymmärtää. Vaikka kuinka sanoisi ymmärtävänsä, en usko. En usko, jollen saa näyttöä todella siitä! Jos en näe arpia käsissä tai tuskaa katseessa, en usko. En usko ketään. Ja vaikka jotkut ovat kokeneet sen, hekään eivät aina ymmärrä. Kukaan ei ymmärrä tässä pirun maailmassa!

Joo vittu... Ropetan homopornoo ja fluffii ja mä hitto itken täällä... Kamala olo! Haluisin vaa kuolla pois. En voi viillelläkään ku porukat hereillä ja silleen... Voihan vittu! Ahdistaa... Haluun olla yksin... Haluun sulkee kaikki pois mun elämästä... Haluun sulkeutuu yksin omaan maailmaani... Haluun olla yksin The Long Hard Road of Hellin kanssa... Vittu... En haluu nähdä ketään! Enhän mä nääkään... En pysty katsomaan ketään silmiin ja jos katson... En halua edes miettiä sitä, miten vaivaantuneeksi, hermostuneeksi ja ahdistuneeksi tulen siitä. En pysty... En pysty puhumaan kellekään mistään... En osaa sanoa miten huonosti voin... En ees psykologille...

EN HALUU OLLA TÄÄLLÄ!

Joo h-moro! Siinä meni sekin päivä. Leikisti opiskeltiin ja silleen. Sain piirrettyä ne takin kaavat kokonaan. Seuraavaks pitäis etsii kankaat(kunhan olis vaan rahaa). Mitäs mulla on suunnitelmissa tänään? No, eipä mitään. Ajattelin joskos voisi pitää leffamaratonin, mutta pitäis tehä yks koulu juttu. En nää mun parasta ystävääkään tänään, hänellä on muuta menoa. No, mikäs siinä... On tullu ropetettua taas koko päivä. Hahmoina Saya ja Juri. Katotaan tuleeko illalla vielä muita hahmoja, tai yleensäkin päivän aikana.

Tuossa sitten on kaikkien äitien unelma vävy, Marilyn Manson, mies, jota palvon ja kunnioitan kaikista eniten koko maailmassa. Manson on edustaa todellakin kaikkea, mitä kunnioitan ja arvostan todella. Olen lukenut Manson kirjan The Long Hard Road out of Hell(suom. Helvettiin ja takaisin) varmaan sata kertaa. Brian Warnerin elämä koskettaa itseäni todella paljon ja saa tuntemaan monia asioita. Hän on kokenut elämässään paljon paskaa ja kaikkea muuta, minkä takia kunnioitan häntä joka lukukerran jälkeen vaan enemmän ja enemmän. Yksinkertaisesti rakastan sitä kirjaa. En voi uskoa, että se on todella jonkun elämä. Kaikki ne tapahtumat ja muut... Herran jestas! Se mies on mahtava! Manson on vaikuttanut populaarikulttuuriin helvetisti ja kehittänyt jopa oman taide-/tyylisuuntauksen, celebritarianismin. Celebritarianismin motto kuuluu "We will sell our shadow to those who stand within it." Jotkut pitävät minua hulluna kun palvon Mansonia, mutta mielestäni se mies on nero!

Tuen lähes kaikkia Mansonin periaatteita ja samoin kannatan myös satanismia. Monet sekoittavat satanismin Saatanan palvontaan, vaikka ne ovat aivan kaksi eri asiaa! Satanismi on paljon filosofisempi uskonto ja siinä ei palvota Saatanaa vaan Saatana on oikeastaan vain vertauskuvallinen hahmo. Satanismin periaate on että jokaisen pitäisi olla oma jumalansa ja jokainen on vastuussa omasta kohtalostaan. Itse Church of Satanin perustaja Anton LaVey on myöntänyt Marilyn Mansonille kirkkonsa papin arvonimen ja sen takia Marilyn Manson liitetää Saatanan palvontaan, vaikkei mies edes kannata sitä. Hän on satanisti, ei Saatanan palvoja. Itse olen lähinnä ateisti(vaikka kuulunkin evankelisluterilaiseen kirkkoon, en kannata sen oppeja vaan vihaan ja kammoksun niitä), joka kannattaa satanismin arvoja ja oppeja. Tosin en pidä itseäni täysin satanistina. Mansonin ohella palvon ja kunnioitan myös Anton LaVeyta.

Marilyn Manson on vaikuttanut todella paljon elämääni. Musiikillaan ja kirjallaan. Jokainen Masonin biisi on vaikuttanut minuun. Tartun jokaisen lyriikan yksityiskohtaan ja tuen niitä. Jokainen, joka nostaa nyrkkinsä Marilyn Mansonia vastaan minun läsnä ollessani, joutuu perustelemaan aika helvetin hyvin, mitä hänellä on Mansonia vastaan. Onhan hänkin vain ihminen ja niin olen minäkin ja niin ovat kaikki muutkin. Jos häntä pilkataan, haluan kuulla edes jotain perusteluita. Onhan Brian Warner jumalani.

Marilyn Manson on ollut neljä kertaa Suomessa ja olen ollut kahdella niistä keikoista, kiertueilla Rape of the World(album. Eat Me, Drink Me) v. 2007 ja The High End Of Low v. 2009. Aikaisemmin Manson ollut Suomessa kiertueillaan Guns, God and Covernment v. 2001 ja Against All Gods v. 2005. Itse aloin kuuntelemaan Marilyn Mansonia v. 2005 ja siitä asti olen rakastanut kyseistä miestä. Marilyn Mansonin Rape of the World oli ensimmäinen keikkani ja paras keikka, jolla olen ikinä ollut! Jokaista keikkaa, jolla olen käynyt, vertaan siihen keikkaan eikä mikään ole vielä ollut parempi! Enkä usko, että ihan heti mikään nousee sen yläpuolelle.

Joka kerta kun luen Brian Warnerin elämänkerran alan miettiä omaa elämääni. Kadehdin häntä. Sanokaa vaikka hulluksi, ihan sama! Brian Warner on jumalani, enkä siitä ikinä luovu!