Terapiatuoli

*huokaus* Huomenta. Uusi päivä koittaa. Taas yksi huonosti nukuttu yö takana.

Äsken, kun kävin suihkussa, olin jälleen kerran saada paniikkikohtauksen. Ensin, joudun liikkumaan täysin pimeässä kämpässä ja inhoan sitä ylikaiken, koska pelkään pimeää. En oikeastaan muualla kuin kotona vain. Kotona kaikki harhakuvat ja ajatukset heräävät eloon, ei missään muualla. Kuitenkin, harhakuvat alkoivat heti vilistä silmissäni.

Sitten suihkussa se jatkui. Harhakuvat hyppivät silmille ja minut todellakin valtasi tunne, että suihkussa todellakin on joku The Grudgen Kayakon kaltainen tai vastaava... Pelkään oikeastaan suihkussa käyntiä. Siksi se onkin yleensä hyvin pikainen ja nopea suoritus. Tunne todellakin jatkui koko ajan ja sai minut ahdistumaan. Se tunne ei ole vieläkään haihtunut. Odotan jännittyneenä, milloin joku tarttuu minua kasvoista takaapäin kiinni ja vetää tyhjyyteen.

Ja tänään pitäisi todellakin mennä kouluun. No, saan faijalta kyydin, not big deal. En tiedä vain miten sitten hermoni kestävät jos olen jo heti aamusta taas näin hermoheikko. Aluksi ei ole paha. Pari tuntia omien luokkalaisten kanssa. Ihan jeesh. Meillä on rento luokka. Mutta entäs sitten kun pitäisi mennä myymään niitä hiton linnunpönttöjä? Jaa'a. Katotaan mitä siitä tulee.

Oikeasti, hyi vittu. Televisiota kun vilkasin. näytti taas, että heijastuksesta olisi näkynyt Kayako. Vihaan television heijastuksia! Vihaan muutenkin olla näin heikkohermoinen. No, osittain se on oma vikani. Rakastan kauhua. Kauhuleffoja on tullut katottua liikaa ja kauhukirjoja taas luettua.