Mulla oli hiukan tylsää tuossa yhdessä välissä tänään. Olin pyytänyt ystävältäni Sayan uuden blogin osoitteen ja hiukan sitä selasin. Aloin sitten seikkailee nettisivuilla ja löysin kivaa ja turhaa nippelitietoo Sayasta. Yllätyin kun löysin Sayan harrastuksista. Saya lumilautailee! Positiivinen yllätys, sillä itse rakastan lumilautailua! *taputapu* Saya pelaa myös tennistä, mikä oli sekin kiva yllätys, sillä tennis on kiva laji. Itse en oo hirveesti sitä pelannut, mutta sitä on kiva katsoa ja luenhan Prince of Tennistäkin. Yks juttu, mistä tosi paljon tykkään, on se, että Saya rakastaa kissoja! En sitten tiedä, että omistaako hän yhtään kappaletta näitä ihania eläimiä... Itsellänihän on niitä neljä. ^^_v

En jaksais kirjottaa, mut kirjotan nyt silti. Eilen illalla juttelin sitten ystäväni kanssa asiat halki. Kaiken pitäis olla nyt kunnossa... kai. Katsotaan miten asiat lähtee tästä meidän välillä korjaantuu. Juttelin tänään vielä kollegani kanssa. Loppujen lopuks hän totesi, että mun ongelma on yksinäisyys. Se, että oon yksin. Niin kai... Kaipa hän on oikeassa...

En ollut tänään koulussa. Menin aamulla parhaan ystäväni luokse ja hiukan myöhemmin kävin kollegallani. Sitten takaisin ystäväni luo. Jauhettiin edelleen paskaa jiiruista ja ropeista, mutta jotenkin oli sellanen olo, ett oli helpompi olla siinä. En tiiä miks. Oli vaan. Muutenkin eilisillasta asti kaikki on tuntunu jotenkin tosi epätodelliselta. Ihan kuin unelta. En ymmärrä miksi... Tiiän kuitenkin tän kaiken olevan totta...

Niin, nyt kun kelaa kaikkia noita asioita, mistä oon ystäväni ja kollegani kanssa jutellut niin... En tiiä. Tuntuu etten saa sitä muuria kunnolla ikinä purettua. Se on kerran rakennettu ja siinä se on... Ehkä saan siihen tehtyä oven, josta päästän jotkut ihmiset läpi. En uskalla luottaa ja puhua. Tiiän sen nyt. Huomasin myös tuossa, kun juttelin heidän kanssaan, että mitä enemmän sain ulos ittestäni, sitä enemmän halusin taas viillellä... Yritän kumminkin työntää sen ajatuksen sivuun. Oliko tää aukeaminen sittenkään hyvä juttu?