Tulin tuossa jonkin aikaa sitten salilta. Siinähän se meni. Ihan mukavaa. Fyysisesti olo on taas mukava, mutt henkisesti ei... Ihme, ett puhuin mitään faijalle(tai kellekään muulle) tuolla ollessa. Edelleen paska olo. Hitsi, ajatukset ei oikeen meinaa pysyä kasassa... Oikeesti, koko päivän ollu silleen "Mitä jos hyppäisin junan alle?" "Mitä jos hyppäisin sillalta?" "Mitä jos kävelisin auton alle?" "Mitä jos...?" "Mitä jos...?" "Mitä jos...?" "Mitä jos...?" "Mitä jos...?" "Mitä jos...?" "Mitä jos...?" "Mitä jos...?" Niin, mitä jos vaikka kuolisin pois...?

Tässä alotettiin sitten just rope. Hahmoja taas K, Közi, Rena, Mana, Saya, Ikuma, Juri, Jui, Maki, Leda, Agato, Asagi, Shiina Mio ja Hizumi. Samat hahmot nyt vähän pyöriin, kun ei saada noita kohtauksia loppuun. Mikäs siinä, kyllä ne sitten siitä hiljalleen. Muttas joo... Pääsen kohta pelaamaan angstista Renaa, mikä tulee olee ihan kiva, ja samalla siihen kehittyy Renalle ja Girulle suhdekriisi, joka ei ole ihan tavallinen. Tuleepahan hauskaa.

Olin sitten siellä messuilla. Ei mitään niin ihmeellistä. Ystäväni tuli palloilemaan sinne kanssani ja siellä kierreltiin jonkin aikaa ja sitten mentiin kahville. Sen jälkeen menin hänen luokseen. Sain Nightmaren julisteen häneltä. Tässä nyt sitten venailen, että faija tulisi kotiin ja lähdettäisiin salille. Hän on hakemassa mutsia. Sain myös palkkaerittelyni. Aika hassua, saan täyden palkan, vaikka meillä oli loma välissä. No, mikäs siinä. Ei haittaa. Pitää ostaa tupakkaa... ja muutama manga ja silleen. Pitäis käydä Divarissa vaihtamassa joitain mangoja. Jeps... En oo vielä tänään roolipelannut. Harvinaista. Jauhettiin kyllä paskaa ystäväni kanssa ropesta, ettei sen puoleen...


Olo ei oo muuttunut yhtään miksikään sitten aamun. Paska olo edelleen. Silmät ihan punaset itkemisestä. Mustat meikit oli hyvä vaihtoehto, sillä peitti aika hyvin mun silmien punasuuden ja mulla oli muutenkin helvetinmoinen meikkikerros... Oon aika raadon näkönen ilman meikkejä. Ja nyt pitäisi lähteä meikittömänä salille. No jaa... Sellaista se elämä on.

Heräsin taas itkien jossain 05. maissa... En jaksa. Maikka soitti äsken tossa, miksen oo ollut koko viikkoon koulussa... Itken taas, koska jouduin kertoo hänelle miten huono olo mulla on. Päätin kuitenkin, että menen luokan kanssa tänään yhdille messuille. Ne on omalla tavalla aika tärkeet, sillä siellä esitellään opiskelupaikkoja etc. Olis hyvä mennä sinne. Koetan tässä kasata itseäni. Maikka sano soittavansa mun mutsille poissa oloistani, sillä hän ei tiedä niistä. Oon joka kerta valehdellut ja sanonut olevani koulussa...

Haluisin vaan viillellä tuhottomasti. En voi, en saa... Jos viiltelen, jään heti kiinni, kun siellä salilla käyn. Mietin, jos viiltelisin taas sellaiseen paikkaan, minne kukaan ei näe. Minulla on siellä jo kiitettävästi arpia. Voisin tehdä niin... En tiedä. Veitset odottaa terottajaansa ja käyttäjäänsä. Hitto... Pitäs hommata partateriä. Ne on paljon parempia.

Luin ystäväni blogia. Tiedän, hän kuolee taas huoleen, mutta... jostain syystä en jaksa välittää. Olen helvetin itsekäs. Jostain syystä minua ei kiinnosta se ollenkaan. Enkä oikeastaan edes halua puhua aiheesta hänen kanssaan. En ole pitkään aikaan pystynyt kertomaan, kuinka paha mun on olla. En ees mun työntekijälle sieltä polilta! En mun ystävälle! En kellekään! Kunnes nyt maikalle... No, hän onkin ihana opettaja, jolle uskaltaa jostain syystä puhua.

No, pitäisi nyt tässä kasata itseni ja vaihtaa vaatteet ja ehkä meikata(jos meikkaan, laitan kyllä normit mustat meikit. En halua värejä...).