Voi jumalauta, miten paska ihminen oon ollut! En oo tajunnut aikasemmin sitä... Larpkerholla, murruin kesken pelin. Aloin itkee. Kukaan ei ihmetelly sitä, koska se sopi mun hahmon tilanteeseen ja porukat luuli, ett eläydyin vaan helvetin hyvin. Silti yks ihminen näki mun läpi, ett miks itkin oikeesti... Nimittäin tää mun kollega. Hän sit pakotti mut jäämään jutelemaan kerhon jälkeen. Ja kun sain myönnettyä, että on paska olo ja, että oon sulkeutunut kokonaan, murruin totaalisesti... Kaikki vaan vyöry ulos. Muuri murrettiin ja naamio laskettiin alas... Mitä tää mun kollegaki sano, että oon rakentanu ittelleni helvetin korkeen muurin, jonka yli on mahdoton kiivetä.

Olin oikeasti liimannut naamion kasvoilleni!

Tää mun kollega riisu väkipakolla sen naamion mun kasvoilta... Lopputulos: Itkin hänen sylissään ja puhuin. Kerroin, miten huono olo mulla on, miten mulla ei oo enää kavereita, miten himassa menee paskasti... Kerroin kaiken ja lupasin vielä huomenna mennä kahville hänen luokseen. Jutellaan ja hän lupas auttaa ettii sen asian, mikä on tehnyt musta tälläsen...

Tajusin myös, miten paska oon ollut mun parasta ystävää kohtaan! Helvetin paska! Oon työntänyt hänet kokonaan luotani. En oo puhunu asioista, vaikka olis pitänyt. Suutuin aina kun hän kertoi, miten huono olo hänellä on, vaikka ei todellakaan olis pitänyt! Olis pitäny tukea ja kuunnella, kuten ennen tein! Olin ennen paljon parempi ystävä... Nyt on helvetin paska olo, ku tajusin noi asiat... Tää mun ystävä kuitenkin merkitsee mulle helvetisti ja vielä enemmänkin! En ymmärrä, mikä muhun on mennyt. Ennen juteltiin oikeesti kaikesta, mutt sit sulkeuduin ja ollaan juteltu vaan ropesta ja jiiruista etc. Helvetti! Oon ollut paska ystävä... enkä tajunnut sitä aikaisemmin...

Tajusin nää asiat, kiitos tän mun kollegan. Hän laukoi faktoja päin mun naamaa ja auttoi ymmärtämään nää. Vihaan itteeni tällä hetkellä helvetisti! Oon ollut tosi itsekäs ja inhottava... Haluun auttaa mun ystävää ja olla tukena. Niin kuin ennenkin... Inhottava olo. Ehkä syy siihen, miks mun olo on ollut niin huono, on just se, etten oo puhunut kellekään... En kellekään mistään. Kirjoittanut vaan kaiken tänne. Helvetti... Helvetin helvetti...

Tajusin myös, miksi me ollaan tän mun kollegan kanssa ystäviä...

Paljon onnea Megaromanian Suille! <33

En tosiaankaan nukkunut melkein ollenkaan viime yönä. *huokaus* Pitäisi mennä kerholle. En jaksa... En halua... Ahdistaa ajatuskin. Inhottaa...

Tässä tylsyyttäni aloitin uuden blogin.
Runonurkkaus

Ja taas itken täällä yksin. Oon alkanut itkeä taas helvetisti. Parin viikon ajan oon itkenyt ihan liikaa. Yksi päivä en pystynyt edes itkemään enää... Olo oli niin huono, etten pystynyt itkemään! Osaanko ikinä kertoa kellekään, miten huono olo minulla todella on? En tiedä... En usko...

Ahdistaa helvetisti. Ei, se ei johdu tosta elokuvasta. Tiedän sen. Ahdistaa vaan... Ihan kuin selän takana olisi joku... Tiedän, en nuku tänä yönä. En todellakaan nuku tänä yönä! Yritän hukuttaa sen tunteen, mutten onnistu... Ystävänikin meni nukkumaan, eli ropettaminen loppui. Vihaan tätä...

Mietin, mitä voisin tehdä unohtaakseni tämän tunteen... En tiedä! En yhtään tiedä! Se vain pahenee koko ajan!

Itken yksin...