Jälleen hereillä. ^^ Tässä juttelen mun turkulaisen hyvän ystävän kanssa kaikkee paskaa ihmissuhteista ja ihmisist, jotka on pettäny meijät ja puukottanu selkään jne... Tuntuu ettei enää oikee voi luottaa kehenkään! Me kumpiki ollaan koettu se, et meille käännetään selkä, joten hänen kanssaan on kiva puhua siitä, vaikka aihe ei olekaan hirveän kiva... *sigh*
Tossa kun ollaan juteltu niin totesin, että mun läheisimmistä ystävistä vaan kaks ei oo puukottanu mua selkään ikin(okei, kolme, mut tää kolmas onki kuollut...). Tää jonka kaa nytte juttelen ja mun paras ystävä ala-asteajoilta, josta mainitsin tuossa edellisessä merkinnässä. ^^ Hän ei valitettavasti pääse yöks, mutta tulee kuitenkin sitten päivällä kahville, mikä on jo tosi kiva! ^^
Kuitenkin... No, joo... Elämä on helvettii. Millon luottamus ja ystävät menetti merkityksensä??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti