2011/02/01

Hitto... Sain taas äsken huomata, että oon tännekin saanut teksteihin uusia kommentteja. >.< Pahoittelen, etten oo niihin vastannu, muttakun tää ei ilmota mitenkään, jos joku kommentoi!

Kiitos kuitenkin kommenteista. ^^ Aika hassua miten jonkun tuikituntemattoman sanat voi piristää niin paljon...

Joo, no nyt on sitte vihdoin tosi kivat hiukset. ^^ Värjäsin eilen tuossa. Väri ei oo ihan se, mitä halusin, mutta tykkään tästä kumminkin silti ihan sairaasti!

Helvetti, mun pitäs käydä kouluu, mut en oikeesti saa millään aikaseks... En ikin pääse kouluun asti, vaikka joka ilta suunnittelen, että nyt meen ajois nukkuu ja huomen kouluun! Mutt vittu ei! No anyway...

Jätin mun tyttöystävän tuossa viikko sitten, eikä kaduta pätkääkään. Meijän välit oli tismalleen samanlaiset ku oltiin ystäviä, joten ihan sama... Muutenkin, sydän leijailee jossain ihan muualla, nii ei sillo suhteest voi tulla vittujakaan. Oon ollu tosi pitkään kusessa erääseen mun hyvään ystävään ja tiiän, että hän rakastaa minua, mutta nyt kun voisin vapaasti mennä häne luokseen nii... Pelottaa. En taidakaan. Aattelin olla ny hetken yksin ja mietiskellä kaikkee. En tiiä...

Kumminkin... En kestä kattoo mun exän naamaa. Se on mulle rakas ystävä, mut just nyt voisin vaa viskoo sitä kivel päähän. Yritän olla ajattelemat sitä mut joo... Sellasii hetkii mulle tulee välil sen kaa. En tiiä miks... Siin vaa on joku... Se on nii erilainen, kai siit se johtuu... Ku muitten hyvien kavereitten kaa jaksan jauhaa paskaa ja tälleen olla melkee pirtee, mut sen kaa en.

Päätin nyt sen muuten virallisesti. Kunhan mun elämä on kondikses, mul on duuni ja tarpeeks rahaa säästös, mä muutan Japaniin. Se on virallisesti päätetty nyt sitten. En enää aio muuttaa mieltäni sen suhteen. Saa nyt vaan nähdä kauan kestää, että sinne pääsen...

3 kommenttia:

  1. Olipas siinä kaunista tekstiä exästäsi... Huhuh... Miksi helvetissä tuollaista pitää mennä kirjoittamaan julkisesti nettiin? Kävikö ikinä mielessä että exäsi varmasti lukee tekstisi? No eipähän tuo minun ongelmani sinänsä ole mutta... Mietin vain että kuinka voit sanoa että Exäsi on sinulle rakas ystävä ja samassa todeta jotain tuollaista? Arvostus selkeästi kohdallaan. Eipä muuta sanottavaa..

    VastaaPoista
  2. Ja Tässä nyt kun tarkkailin hieman enemmän tätä sinun blogiasi niin pakko todeta tuohon itsetuhoisuuteesi sellainen asia että koitappa huviksesi kestää 10 vuotta vakavaa masennusta ja selviä siitä kaikesta ja puhu vasta sitten. Oon hyvä tästä aiheesta puhumaan koska minulla oli 10 vuotta vakava masennus ja en ole vieläkään täysin parantunut mutta jos jotain olen oppinut niin masennus on helvetin huono tekosyy kaikelle.. Elämä menee etenepäin halusit tai et. Kestä se. Sitä varten me täällä ollaan. Ja itsensä satuttaminen on oikeasti jo täyttä lapsellista paskaa. 8D

    VastaaPoista
  3. "Ja itsensä satuttaminen on oikeasti jo täyttä lapsellista paskaa."

    Itsensä satuttaminen ei missään nimessä oo lapsellista paskaa niinku Keikkudo kommentissaan kuvaili. Itsetuhoisuudella leijuminen taas on helvetin säälittävää huomiohuorausta. Semmonen kun Krista muutamassa postauksessa on pistänyt kuvia haavoistaan ja perään joku "aika nättejä eiköh??!". Myötähäpeä. Ei tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä.

    Pakko nussia pilkkua koska noilla kahdella on iso ero.

    VastaaPoista