Terapiatuoli

*huokaus*

Piti purkautua jotenkin... Olen/olin vain yksinkertaisesti vihainen kaikelle. Vituttaa. Tekisi mieli vain itkeä ja heitelle tavaroita ympäriinsä ja... *huokaus* ...ja kaikkea sellaista. Hautautua sängyn pohjalle ja viskoa jokaista, joka yrittää tulla lähellä, kirjoilla ja kaikella mahdollisimman painavalla ja kovalla. Kaikki vain vituttaa helvetisti. Tietokone takkuaa ja lagaa perkeleesti. Mp3'kin meinas flipata kesken koulupäivän. Kännykkä on paska, enkä jaksais tapella sen kanssa ollenkaan. Huusin jo siskollenikin. Hitto, jos faija yrittää raahata mut salille tänään... En vitus oo menossa. Tiiän, että turhaudun siellä vaan lisää kun yritän oppia uutta ja mikään ei kuitenkaan onnistu. Vedin mp3'n melkeen kokonaan uusiks. Jätin vaan suosikki j-rockit ja tungin täyteen kaikkee muuta raskaampaa, mitä kuuntelen silloin kun on huonompi olla. Jotain, mikä on tarpeeks aggressiivista auttamaan tähän olotilaan.

Kaikesta tästä huolimatta, oon ropettanut koko päivän. Hahmoina Asagi ja Saya. Tajusin myös, että puran omia tunteitani todellakin Sayan kautta. Ensin laitoin Sayan murtumaan ja itkemään totaalisesti ja nyt... Saya on siinä kunnossa, että jos joku sattuisi vahingossakaan sanomaan jotain väärin, hän purisi kyseiseltä henkilöltä päältä poikki. Voisin laittaa hänet riehumaan ja heittelemään tavaroita ja muuta sellaista kivaa, mutta ajattelin yrittää rauhoittaa hänet hänen poikaystävän Enjun tähden, joka pelkää juuri tällä hetkellä oikeasti Sayaa ensimmäistä kertaa. Miksi ihmeessä puran aina Sayalla tunteitani? En tiedä. En tee sitä millään muulla hahmolla... Ehkä Sayasta vaan on tullut niin henkilökohtainen hahmo minulle. Liian samanlainen kanssani. Tai no... Vanhan minäni kanssa. Minulla on todellakin Saya kahdessa ropessa. Toisessa hän on samanlainen kuin minä olin ennen... Hiljainen, ujo etc. Ja toisessa ropessa hän on aika samanlainen nykyisen minäni kanssa. Hän ei kuitenkaan ole ihan niin päällekäyvä ja flirttaileja etc. kuin minä. Loppujen lopuksi nämä kaksi Sayaa ovat sama Saya, ainoastaan ennen ja jälkeen. Aivan kuin minä itse... Ja kaikki tämä tapahtui vahingossa.

Tykästyin Sayaan joskus vain koska tämä oli uskomattoman söpö. Myöhemmin rakastuin hänen kitaran soittotaitoihinsa. Hiljalleen hänestä on tullut yksi suosikki jiirujani ihan huomaamattani... *huokaus* Ja huomenna Saya eroaa virallisesti the Vambie.'sta. En voi uskoa sitä... Se, kun kaveri kertoi, että Saya eroaa, oli helvetin iso pala mulle... Ja nyt siit on tullu tosi iso juttu, vaikken loppujen lopuks kuuntele the Vambie.'ta niin paljoa, mutta Saya vaan on yksinkertaisesti jotain...