Heräsin taas itkien jossain 05. maissa... En jaksa. Maikka soitti äsken tossa, miksen oo ollut koko viikkoon koulussa... Itken taas, koska jouduin kertoo hänelle miten huono olo mulla on. Päätin kuitenkin, että menen luokan kanssa tänään yhdille messuille. Ne on omalla tavalla aika tärkeet, sillä siellä esitellään opiskelupaikkoja etc. Olis hyvä mennä sinne. Koetan tässä kasata itseäni. Maikka sano soittavansa mun mutsille poissa oloistani, sillä hän ei tiedä niistä. Oon joka kerta valehdellut ja sanonut olevani koulussa...
Haluisin vaan viillellä tuhottomasti. En voi, en saa... Jos viiltelen, jään heti kiinni, kun siellä salilla käyn. Mietin, jos viiltelisin taas sellaiseen paikkaan, minne kukaan ei näe. Minulla on siellä jo kiitettävästi arpia. Voisin tehdä niin... En tiedä. Veitset odottaa terottajaansa ja käyttäjäänsä. Hitto... Pitäs hommata partateriä. Ne on paljon parempia.
Luin ystäväni blogia. Tiedän, hän kuolee taas huoleen, mutta... jostain syystä en jaksa välittää. Olen helvetin itsekäs. Jostain syystä minua ei kiinnosta se ollenkaan. Enkä oikeastaan edes halua puhua aiheesta hänen kanssaan. En ole pitkään aikaan pystynyt kertomaan, kuinka paha mun on olla. En ees mun työntekijälle sieltä polilta! En mun ystävälle! En kellekään! Kunnes nyt maikalle... No, hän onkin ihana opettaja, jolle uskaltaa jostain syystä puhua.
No, pitäisi nyt tässä kasata itseni ja vaihtaa vaatteet ja ehkä meikata(
jos meikkaan, laitan kyllä normit mustat meikit. En halua värejä...).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti