Yksin... Olenko yksin? En tiedä. Tuntuu siltä. Kaikki sanovat, etten ikinä ole yksin, mutta he eivät ymmärrä. Voivatko he olla tukenani jos en osaa sanoa heille miten voin? Voivatko he luottaa minuun jos valehtelen koko ajan? Eivät! He eivät ymmärrä. En halua ketään lähelleni. Haluan ihmiset pois ympäriltäni! Haluan vain unohtaa... Haluan vain hukuttautua tyhjyyteen ja surkeuteen. Olla yksin, rauhassa ja velloa itsesäälissä...Kukaan, joka ei ole kokenut näitä asioita, ei voi ymmärtää. Vaikka kuinka sanoisi ymmärtävänsä, en usko. En usko, jollen saa näyttöä todella siitä! Jos en näe arpia käsissä tai tuskaa katseessa, en usko. En usko ketään. Ja vaikka jotkut ovat kokeneet sen, hekään eivät aina ymmärrä. Kukaan ei ymmärrä tässä pirun maailmassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti