Terapiatuoli

En jaksa enää! Maailma taas romahtaa ympäriltä! En jaksa tätä... Itken, itken, itken ja itken. En tee muuta ku itken. Tajusin, ettei mull oo ystäviä. Mä vihaan perhettäni. En osaa puhua kellekään, joka osais tai vois auttaa mua! Ei poikaystävää tai tyttöystävää... Ne ihmiset, joita edes vähää kiinnostais, nii en haluu nähä niitä. Mulla on tasan yksi ihminen, jonka kanssa puhun jne... Mun paras ystävä ja ei mekään puhuta muusta kun ropesta. Tosin en ees haluu puhuu mistään yhtään henkilökohtasemmasta enää... Pitäiskö huolestuu? Ennen puhuin asioista mielelläni ja olin avoisempi, mutt nykyään... Alan muuttuu heti kärttyyntyneeks ja vittuuntuneeks, jos joku utelee mun asioista. Mikä tässä on? En vaan haluu puhuu niistä... *huokaus* Miten sitten pystyn vuodattaa kaiken tänne blogiin? En yksinkertaisesti tiedä! Ja ehkä hyvä niin.